Matka maailman ympäri 194 päivässä

Kohta viikko oltu Thaimaan pääkaupungissa Bangkokissa. Ensipuraisu Thaimaan pääkaupunkiin on ollut sanoisinko yllättävä. Ihmiset ovat aidosti ystävällisiä ja auttavaisia, toisaalta taas roskat ja muut jätteet heitetään katujen varsille ja sinne missä milloinkin sattuu olemaan. Tavallaan harmittaa katsella länsimaalaisin silmin kun kaunista ja eksoottista seutua pilataan roskaamisella ja ihmisten välinpitämättömyydellä. Tietysti saattaahan roskaamiseen vaikuttaa myös kunnollisen jätehuollon puuttuminen.

Meidän hotelli sijaitsee aivan lentokentän vieressä. Hotellilta Bangkokin keskustaan kertyy 30 km matka, joka maksaa taksilla n. 5 euroa/suunta. Taksit ovat olleet luotettavia ja kuljettajat ystävällisiä, vaikka suurin osa heistä osaa sanoa englanniksi vain ”hello” ja ”thank you”. 😀 Bangkokissa pärjää vallan mainiosti huonolla englannilla tai viittomakielellä, sillä paikalliset puhuvat yhtä hyvää englantia kuin allekirjoittanutkin. Jos satut olemaan varsinainen englannin kielen taitaja, niin turha vaivautua matkustamaan Thaimaaseen, sillä et ymmärrä sanaakaan mitä he sinulle sanovat. Itsehän olen näiden ”rallienglantia” puhuvien pikku miesten ja naisten kanssa kuin kala vedessä.

Lento Mauin saarelta Bangkokiin kesti noin 22 tuntia ja hotellilta hotelliin matkustusaikaa kertyi 25 tuntia. Lennot menivät varsin kivuttomasti, ottaen huomioon että edellisenä yönä tuli nukuttua ruhtinaalliset kolme tuntia. Lento lähti aikaisin uudenvuoden päivänä, sunnuntai aamuna klo.06.30. Saavuttaessa Bangkokiin oli maanantai ilta klo.21.30. 22 tunnin aikana laskennallisesti matkustettiin 39 tuntia, eli 17 tuntia ajassa eteenpäin.. …ja joku vielä väittää ettei aikamatkailua ole keksitty! 😀 Oudointa kuitenkin vuorokauden mittaisella lennolla oli se ettei yötä ollut lainkaan. Lentokone lähti Hawaijilta sunnuntai aamuna ja perillä oltiin vasta maanantai iltana, silti me lennettiin koko 22 tunnin lentomatka valoisan aikaan, eli me missattiin sunnuntain – maanantain välinen yö, aika hämärää! Summa summarum lennot ovat menneet tähän mennessä todella hyvin ja ilman mitään kömmähdyksiä tai takaiskuja.

Jos takautuvasti mietitään kuukauden mittaista reissua Hawaijilla, niin siitä voi todeta kirkkain silmin että Hawaijin saaret ovat maan päällinen paratiisi. Ihmiset ovat ystävällisiä ja vieraan varaisia. Turistit ja paikallinen väestö kunnioittaa luontoa ja pitää paikat siistinä. Hawaijilaiset ovat ylpeitä saaristaan ja niiden sisältämästä luonnonrikkauksista. Ihmisillä on ”hang loose” meininki, vapaa suomennus: ”hengailla vapaasti” tai ”hengailla ilman huolia” ja sen voi astia niin turisteissa kuin paikallisessa väestössäkin. Hawaijilaisten rakkaus surffaukseen on silmiin pistävää, he elävät surffaukselle ja joka toinen Hawaijilainen harrastaa kyseistä extreme-lajia.

Hawajin luonto on aivan uskomattoman kaunis ja monipuolinen. Tuntuu oudolta miten yhdellä (halkaisijaltaan alle 100 km) saarella voi olla niin moninainen luonto, aivan kuin saaren toisella laidalla olisi eri maailmassa kuin toisella puolella saarta.
Muutamana päivänä kävimme ajelemassa autolla ympäri Mauin saarta. Alussa oli kuivahkoa turistien suosimaa, satojen valkoisten hiekkarantojen täplittämää seutua. Pohjoiseen mentäessä maasto oli jo rehevämpää ja kuin veitsellä leikattu olimme yhtäkkiä keskellä sademetsää. Sademetsäalueella tuli pieniä mutta rajuja sadekuuroja ja hetken päästä paistoi taas aurinko kuin sateesta ei olisi tietoakaan. Upean rehevä sademetsä vilisi silmissä kun huristelimme kapeaa ja mutkikasta tietä eteenpäin. Jylhät vuorenrinteet vesiputouksineen olivat jotain todella häkellyttävää katseltavaa, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt hetkeksi. Kuin aika olisi unohtanut meidät sinne kaukaisille takamaille sademetsän keskelle.
Kaksi päivää ajelimme sademetsäalueella ja kuin partaveitsen leikkaamana sademetsä loppui ja tilalle tuli kuiva ja karu vuoristomaisema. Vuoria näkyi silmän kantamottomiin. Seudulla ei kasvanut kuin heinää ja kaktuksia ja jälleen maisema oli häkellyttävä, aivan päin vastainen kuin rehevässä sademetsässä. Muutaman vuoristossa ajellun tunnin jälkeen maisema alkoi taas muuttua hieman rehevämmäksi ja kohta oltiinkin taas turistien suosimalla biitsi alueella.

Yhtenä päivänä kävimme ajelemassa saaren keskiosan vulgaanisella tulivuorialueella. Tuntui hassulta ajella n.50 km pelkkää ylämäkeä kapeaa serpenttiini tietä pitkin. Alussa vuorten rinteillä oli valtavia tasankoalueita, joissa satoja hevosia laidunsi pitkin niittyjä. Ylöspäin mentäessä maasto muuttui karummaksi ja jossain vaiheessa metsät näyttivät erehdyttävästi Suomen luontoa vastaavilta. Oli suuria havupuu ja sekametsä alueita. Vielä hiukan ylemmäksi mentäessä puuraja jäi taakse ja vuorten rinteillä kasvoi pelkkää kitukasvuista pensaikkoa. Kahden kilometrin korkeudessa olimme koko perhe pilvessä ja siitä ylöspäin taivas oli kirkkaan sininen ilman pilven hattaraa.
Kolmen kilometrin korkeudessa saavutimme vuoren huipun. Huipulla maasto oli karua vulgaanista kivimassaa. Tulivuoren kraaterit ammottivat jylhästi suut auki, muistuttaen menneistä aktiivisista ajoista. Näkymä oli jälleen kerran sanoin kuvaamaton. Kovin pitkään väärin pukeutunut länkkärituristi ei kuitenkaan voinut patsastella vuoren huipulla, koska niin ylhäällä ilma oli jo viileää ja tuuli tunkeutui luihin ja ytimiin asti. Vielä pienet lipat, eli kosketus ”äiti maan” kanssa ja käsi pakettiin, niin homma oli bueno. Onneksi oli travellaajan ensiapulaukku mukana ja vaimo lähihoitaja, niin saatiin kuski kuntoon ja matkan alamäki vaihe pystyi alkamaan.

Hawaijin vedenalainen maailma onkin taas jotain aivan uskomatonta. Hawaiji on nimittäin yksi snorklaajan ja sukeltajan unelmakohteista. Rehellisyyden nimissä on mainittava että koralliriutat eivät ole yhtä värikkäät kuin esim. Egyptissä, mutta erilaisia kaloja täällä on satoja ellei tuhansia. Sekä yksi Hawaijin suurimmista valttikorteista, eli merikilpikonnia, joita on todella paljon koralliriutoilla ja niiden tuntumassa. Lähes poikkeuksetta jokaisella snorklausreissulla pääsi uimaan tämän esihistoriallisen jätin kanssa. Positiivista oli myös että koralliriutoille pääsi suoraan rannalta käsin, eikä tarvinnut varata erikseen venettä tai snorklauretkeä riutalle päästäkseen.
Vielä kun uskomattoman kauniin luonnon lisäksi lisätään aivan häkellyttävän upeat auringon laskut, valaiden katselu ja kohtuu edullinen hintataso, niin mitä sitä paratiisilomalta muuta enää voi odottaakaan.

Hawaiji on nyt nähty ja takana päin ja nokka osoittaa tiistai aamuna kohti Thaimaan paratiisisaarta nimeltään Ko Samui. Lento lähtee Bangkokin kentältä aamu kuudelta ja kestää vaivaisen tunnin. Siellä olisi edessä uusia haasteita ja seikkailuja. Tällä hetkellä ollaan vielä täällä Thaimaan välietapilla ja nautitaan paikallisesta Jumalten negtariinista, eli Singha oluesta.

Keskiviikkona käytiin anomassa 60 päivän viisumeihin 30 päivää lisäaikaa Thaimaan Bangkokin suurlähetystöstä. Siinä vierähti koko päivä kun jonoteltiin omaa vuoroa, mutta itse myöntämisprosessiin ei mennyt kuin rapiat 15 minuuttia.
Torstaina kävimme Kaakkois-Aasian suurimmassa ostoskeskuksessa Central-World Plazassa shoppailemassa.
Perjantaina vierailimme Bangkokin laitamilla sijaitsevassa krokotiilifarmilla, jossa majaili vaivaiset 16 000 krokotiilia. Katseltiin krokotiilishow, jossa paikallinen isäntä työnsi päänsä krokotiilin suuhun ja toivo budhalta onnea ettei peto loksauttaisi kitaansa kiinni.
Lauantaina taas kävimme ostoksilla Chatuchakin torilla (Thaimaan suurin tori), joka on kuulemma viiden jalkapallokentän kokoinen alue. Siellä oli myyntikoju poikineen ja vaikka minkälaista krääsää myynnissä, huonekaluista vaatteisiin.
Sunnuntaina vietimme ansaittua välipäivää ja nyt sunnuntai – maanatain välisenä yönä puski kauhea kirjoitusvimma päälle, jota parhaillaan puran tähän matkablogiin. Mutta eipä tällä kertaa taas tämän ihmeempiä, moro sano poro! :shout:

ps. Hawaijin kuvat löytyy liitteenä, niin kuin New Yorkinkin kuvat. t. Höpö