Matka maailman ympäri 194 päivässä

Edellisesta matkablogin paivityksesta onkin vierahtanyt jo jonkin aikaa, itse asiassa kuukausi. Ensimmaiset kaksi viikkoa majailimme Koh Phanganilla, saaren pohjoiskarjessa, syrjassa saaren etelaosan vilkkaasta turistipaljoudesta. Tunnelma Phanganin pohjoiskarjessa oli kasinkosketaltavan rentouttava.
Hotelli jossa majailimme, tai itse asiassa bungalovi, sijaitsi kauniilla paikalla vuorenrinteella. Bungalovista avautuva merinakoala oli henkeasalpaavan kaunis ja hotellin henkilokunta mita ystavallisin. Puitteet hienoon kahden viikon lomailuun oli luotu heti ensimmaisista paivista alkaen.

Sitten se iski, keskella yota noin klo 01.00 aikaa. Kerran muljahti vatsassa. Ei tama voi olla vakavaa, ainahan taalla Thaimaassa vahan vatsa ruplattaa. Muljahti toisen kerran ja kolmannen kerran, neljatta kertaa ei tarvinnut jaada odottelemaan, kun piti paa kolmantena jalkana juosta vessan pontolle.
Pontolta takaisin sankyyn murun kainaloon. Onneksi tama on vain ripuli eika yrjotauti ja juuri kun olin saanut ajatuksen ilmoille, niin vieterina ylos sangysta ja kadet levyna juoksemaan kohti partsia. Paa kaiteen yli ja sitten sita tavaraa tuli, voi luoja kuinka paljon ihmisen vatsaan mahtuukaan oksentamatonta ruokaa!
Sita samaa rataa jatkettiin sitten koko yo, aluksi pontolle ja sitten partsille kaiteen yli, jne.
Aluksi pelotti jos mina kuolenkin tahan tautiin ja sitten aamusta pelotti jos en kuolekkaan, kun vatsalihakset rampaten yritin oksentaa viimeisia vatsahapponesteita pihalle.

Pari seuraavaa paivaa tuli oltua aika hiljaista poikaa, oli niin sanotusti ujo olo. Onneksi vaimo on hoitaja ja haki minulle apteekista kunnon antibiotitja hoitsi meitsin kuntoon.
Pari paivaa siita ja Gisela sairastui vatsatautiin. Kuten sanonta kuuluu, ’vuoroin vieraissa’ ja mina kavin hakemassa apteekista murulle laakekuurin ja hoidin hanet kuntoon.
Ja kuten rakkaat tyokaverini tietavat, rajavartijan peruskurssihan antaa tayden patevyyden toimia hoitoalalla. Puhumattakaan opistoupseereista, joiden ammattitaito myos hoitoalalla on silmiin pistavan haikaisevaa!! :coolsmile:

Loppu loma Koh Phanganilla menikin sitten aivan loistavasti. Kavimme patikoimassa sademetsissa ja monilla upeilla vesiputouksilla. Yksi vesiputouksista tarjosi luonnon oman suihkun, ei muuta kuin paita ja housut pois ja vesiputouksen alle suihkuun.
Kyseisella vesiputouksella vietimme monta tuntia piknikkia, vain me kolme suomituristia ja yksi kulkukoira, joka seurasi meita koko patikkareissun ajan.
Me myos vuokrasimme Jeepin kahdeksi paivaksi, jolla ajelimme saarta ristiin rastiin. Voin sanoa ihan kirkkain silmin etten ole elaissani ajanut niin huonokuntoisia teita, mita ajeltiin Phanganin itapuolella saarta.
Ja totta kai me myos makoilimme rannalla, snorklattiin ja otettiin arskaa.

Phanganilla tutustuttiin paikalliseen Chiin nimiseen tarjoilijaa, joka tyoskenteli meidan hotellin ravintolassa. Chiin ihastui palavasti meidan pikku prinsessaamme Sophiaan. Chiilla oli kahden viikon aikana yksi paiva vapaata ja han tuli meidan kanssa samaiseksi paivaksi rannalle.
Me opetimme Chiille suomalaisen kansallisruoan valmistamisen, eli makkaran grillaamisen. Mina metsien kasvattina, perheen luolamiehena tein nuotion kuivaneista palmun oksista. Siina me sitten grillattiin autiolla hiekkarannalla aitoa possumakkaraa, jumalten negtariinia.
Kavimme myos yhtena iltana Chiin kanssa ravintolassa syomassa.

Viela mainitakseni paikallisten palkkatasosta. Keskimaarin thaimaalainen ansaitsee 6 000 – 10 000 bathia kuukaudessa, eli n. 150+250 euroa. Silla rahalla elatetaan perhe, elakkeella olevat vanhemmat ja mahdolliset sairaanhoitokulut.
Thaimaassa ei ole ilmaista sairaanhoitojarjestelmaa, kuten Suomessa, vaan jokainen maksaa itse sairaalakulut ken hoitoa tarvitsee. Elaketta saavat vain valtion virkamiehet, eli rajavartijan ammatti on taalla Thaimaassa kovassa huudossa.
Chiilla on hyva tilanne tyopaikan suhteen. Han tienaa 10 000 bathia, eli 250 euroa/kuukaudessa. Seka hanella on tyosuhde-etuna 4 vapaapaivaa kuukaudessa ja kirsikkana kakun paalla hanella on 3 vuosilomapaivaa vuodessa.

Viimeisena iltana hotellin johtaja halusi tarjota meille illallisen. Se olikin paras ruoka mita ollaan tahan mennessa syoty taalla Thaimaassa. Harmi vaan etta ruokaa oli niin paljon tarjolla etta puolet jai syomatta.
Yhteenvetona Koh Phangan oli mita parhain lomanviettopaikka. Pohjoisen rauhallinen alue ja etelan railakas yoelama fullmoon partyineen tarjoavat jokaiselle jotakin Phanganin paratiisisaarella.

Mutta jotain parempaa oli viela tarjolla, nimittain kuvan kaunis Koh Tao, sukeltajien paratiisi.
Lautalla jolla matkustimme Koh Taolle Gisela kertoi etta rakkaat vanhempani kustantaisivat minulle 30 v. synttarilahjaksi sukelluskurssin Taolla. Hieman kieltamatta joutui tuulettelemaan, minun pitka-aikainen unelma toteutuu, meitsi paasee sukeltamaan.

Hotellihuone oli aivan loistava ja uuden nakoinen hyvalla alueella tarpeellisten palveluiden aarella. Alueella oli paljon turisteja, mutta tunnelma oli silti rennon letkea. Etukateen hieman mietitytti hotellin sijainta aivan lauttasataman vieressa, mutta loppujen lopuksi se oli rauhallisemmalla alueella kuin pohjoisemmat hotellit bileravintoloiden vieressa.

Heti ensimmaisena paivana oli lahdettava tiedustelemaan onko saarella suomalaista sukelluskeskusta. Saksalaisen sukelluskoulun vihjeen mukaan Koh Tao Divers olisi mahdollisesti suomalaisen vetama sukelluskeskus, eli sinne siis. Koh Tao Diversn loydettya sanoin ulkona patsastelevalle miehelle rallienglannilla, ’hello’. Johon mies vastasi, ’voit sanoa ihan etta TERVE’. Siina sitten sovittiin etta aloitan sukelluskurssin jo seuraavana paivana, joka kestaa 3,5 paivaa.
Sisalla henkarissa roikkui Koh Tao Diversin t-paitoja, joissa luki DIVING SUCKS… …hauska huumorintaju omistajalla.

Ja sitten sita opiskeltiin ja sukellettiin tiiviisti 4 seuraavaa paivaa. Ensipuraisu sukeltamisen ihmeelliseen maailmaan oli henkeasalpaavan hieno. Aivan kuin olisi leijunut vedenalaisessa avaruudessa, tuhansien erin varisten kalojen keskella. Se painottomuuden tunne, kun leijut upean koralliriutan yllapuolella, on todella koukuttava.Tuntuu silta etta taalla minun on hyva olla, taalta mina en halua enaa koskaan pois.
Allekirjoittanut jai hyvin voimakkaasti koukkuun sukeltamisesta.

Silla aikaa kun mina suoritin sukelluskurssia, niin meidan perheen naiset metsastivat aurinkoa hiekkarannoilla. SSIn Open Water Diver-kurssi tuli suoritettua kunnialla lapi. Vaatimattomana miehena yhtaan itseani kehumatta loppukokeessa minulla oli vahiten virheita.
Kurssin jalkeen piti kayda viela heittamassa pari hupisukellusta. Nyt on plakkarissa sukelluskortti 18 metriin ja 6 sukellusta, ihan hyva saldo, kiitos vanhempieni jotka ovat nyt ’huomattavasti’ koyhempia kuin ennen sukelluskurssia. :love:

Koh Taolla oli oli kourallinen hienoja hiekkarantoja ja heti rantojen tuntumassa upeita koralliriuttoja monivarisine kaloineen. Parin paivan harkinnan jalkeen paatimme ostaa ’meidan pikku prinsessalle’ Sophialle lasten snorkkelin ja maskin. Samana paivana suuntasimme lahirannalle. 15 minutin harjoittelun jalkeen Sophia kavi snorklaamassa minun ja Giselan kanssa 2*30 minuuttia. Voi hyvin todeta etta kyseessa on luonnonlahjakkuus.
Oikein tippa linssissa katseltiin Giselan kanssa kun Sophia polski koralliriuttoilla ja silmat riemusta loistaen osoitteli sormella erinvarisia kaloja.

Me vuokrasimme myos skootterin kolmeksi paivaksi ja silla kiersimme pitkin Koh Taon hiekkarantoja. Kieltamatta sai ajella kieli keskella suuta, silla rannoille menevat tiet olivat huonokuntoisia ja skootterin paalle kertyi laskennallisesti 160 kg painoa. Seka naytti etta me olimme koko saaren ainoat turistit jotka kayttivat kyparaa skootterilla ajaessa. Lainatakseni rakasta vaimoani, ’kypara on maailman halvin henkivakuutus’.

Sukelluskurssilla tuli tutustuttua muutamaan suomalaiseen kaveriin, joiden kanssa kavimme syomassa ja istumassa iltaa parina paivana.
Viimeiset paivat menivat rennon letkeasti tuliaisia ostellessa.
Koh Taosta voi todeta etta se on upea paikka josta jai hyvat muistot mieleen. Sinne mina tahdon viela uudestaa.

Nyt ollaan Pattayan turistipaljoudessa ja sykkivan yoelaman keskella, joka tuo hyvaa vaihtelua 1,5 kuukauden rauhalliseen rantaloimailuun nahden.
Huoneisto on tahan astisesti hienoin missa ollaan oltu, kaksi makkaria, keittio, iso olohuone ja kaksi parveketta merinakoalalla. Ja mika parasta taalla nakyy telkusta EuroSport ja torstaina alkaa ampumahiihdon MM-kisat, jiihaa!! Vain Tuija-tadin tekemat maailamn parhaat karjalanpiirakat puuttuvat.

t. Hopo

ps. Kaikki ystavat, sukulaiset, tutut ja tuntemattomat ovat tervetulleita 30 v. syntymapaivilleni 7.3.2012, joita vietan Pattayalla. Osoite on
Sigma Resort Club,
64 Moo, 1 Jomtien Beach,
Sattahip Chonburi 20250, Thailand.