Koh Samuin saarella Thaimaassa voi tuntea pienen haivahdyksen sen menneen ajan paratiisisaaren tunnelmasta, viela on muutama kolkka jaljella minne ei massaturismi ole rantautunut. Meille kavi hyva tuuri kun hotelli jossa majailimme (oma bungalovi) oli juuri siella hiljaisemmalla puolella saarta.
Jopa yhtena paivana loysimme asumattoman hiekkarannan, jolla ei koko paivan aikana ollut muita kuin me kolme Suomi-turistia ja yksi vesipuhveli. Mina perheen paana, alfauroksena, yritin saalistaa paivan aikana useaan otteeseen kookospahkinaa palmusta, mutta jouduin noyrtymaan luonnon armoilla ja paluumatkalla hotellille tyydyimme ostamaan banaaneja paikallisesta tienvarsikojusta.
Koh Samuilla kavimme parilla ”pakollisella” turistiretkella, jotka olivat meidan mielesta aivan loistavia. Ensimmainen oli koko paivan kanottiretki Koh Waun luonnonpuistoalueelle, joka koostuu n.20 pienesta saaresta. Retki oli Saksalaisen firman jarjestama, ja homma toimi kuin Volkswagenin moottori. Maisemat olivat jotain aivan huikeita, vene jolla menimme melonta paikalle oli laadukas ja ruoka suussa sulavan maukasta. Eli kokonaisuudessaan loistava paivaretki.
Toinen retki oli myos koko paivan mittainen ja retken teemana oli ”kaikki ilo irti yhden paivan aikana”. Eli retkeen oli sisallytetty apinashow, norsushow, vanhan ajan lehmakarrilla ajelua, norsuratsastus (joka oli retken ainoa pieni pettymys), thai nyrkkeily esitys, jeepilla ajelua pitkin saarta, vesiputouksilla kaynti, budha puutarhassa vierailu, kuolleen munkin ihastelua, pitkahantaveneella ajelua, uintia ja ruokailu. Kuulostaa kauhealta sillisalaatilta ja niin varmasti se olisikin isolla porukalla, mutta meilla kavi jalleen kerran tuuri.. …koko retkelle oli ilmottautunut vain me kolme ihmista. Kaytannossa meita oli kolme turistia, retkiopas ja autonkuljettaja. Retki oli jalleen kerran aivan loistava kokopaivaretki, eika tullut missaan vaiheessa tylsistynyt olo kun koko ajan oli jotain tekemista.
Hotellimme vieressa oli tiikeripuisto ja agvaaria jossa kavimme katsomassa merileijona-, lintu- ja tiikeriesitykset, seka ihastelimme paikallisia merenelavia agvaariossa. Sophia paasi mukaan lintuesitykseen ja piti reippaana, joskin ilme hieman totisena, herkkupalaa kadessa jonka haukka nappasi suoraan lennosta. Rinta kaarella meidan pikku prinsessa asteli takaisin penkille istumaan yleison hurratessa ja raikuvien aploodien saattelemana.
Lahes paivittain naimme tiikerin pennun kirmailevan pitkin hotellin viherioita ja allasalueita kouluttajansa kanssa. Tiikerin pentu oli varsinainen vetonaula meidan hotellialueella ja ihmiset kuvasivat pentua sylissaan ja rapsuttelivat kuin pienta kissan pentua.
Rakas appiukkoni sanoo aina etta tuuria on kahdenlaista: ”sita on hyvaa ja huonoa tuuria”. Yhtena sunnuntai-iltana oli sita huonompaa tuuria tarjolla. Lahdimme syomaan 18.30 ja kun palasimme takaisin bungalovimme 20.00, niin huomasimme etta huoneeseemme oli murtauduttu. Meilta varatettiin tietokone, digikamera, yms pikkutavaraa. Hotellin johtaja totesi murtautumisen ja sanoi: ”shit happens”. Tiistaina teimme rikosilmoituksen paikalliselle poliisilaitokselle ja siella elamaansa kyllastynyt poliisivirkailija istutti meita 1,5 tuntia odotushuoneessa, jonka jalkeen kirjoitti tapahtuman kulun poytakirjaan ja sanoi: ”voitte poistua”. Samana paivana laitoimme vakuutusyhtiolle korvausanomuksen vetamaan ja tassa odotellaan puoltavaa paatosta.
Pakko viela ottaa vahan kantaa roskaamiseen taalla Thaimaassa. Thaimaan matkaopskirjassa kerrotaan etta turismi tuhoaa eniten Thaimaan kaunista luontoa.. …ja paskan marjat sanon mina. Se on vain puolet totuudesta, silla paikallisten ihmisten asenne ja valinpitamattomyys roskaamista kohtaan on yksi suurimmista onglemista kauniiden ranta-alueiden tarvelemiseen ja koralliriuttojen tuhoutumiseen. Jokainen paikallinen heittaa roskansa juuri sinne missa sattuu olemaan, vaikka roskis olisi kymmenen metrin paassa, niin eipa jakseta kiikuttaa sita riisikuppia sinne roskikseen vaan heitetaan se juuri siihen jalkejen juureen. Meri lainehtii kalastajien tyhjista kaljapulloista ja muusta roinasta mika heitetaan laivasta suoraan mereen.
Koh Samuilta lahdettaessa odottelimme lautalle paasya Mae Nam:n satamassa, niin valehtelematta joka toinen kalastaja heitti vahintaan yhden kaljapullon tai muovipussin mereen, kun kavelivat satamalaituria pitkin kalastajaveneille verkkoja paikkailemaan. Tottahan se on etta massaturismi saastuttaa luontoa oli sita missa pain maailmaa tahansa, mutta Thaimaalaiset saavat myos katsoa itseansa peiliin. Esim. onhan Hawaijikin massaturismipaikka, mutta ei siella rannat lojuneet roskien paljoudesta pullollaan tai katujen varsille heitetty roskia. Paikallinen vaesto haluaa pitaa Hawaijin puhtaana ja silloin se sama asenne on turisteissakin.
Koh Samui oli joka tapauksessa hieno lomanvietto paikka ja sielta loytyy jokaiselle jotakin. Mutta nyt ollaan Koh Phanganin saarella ja ero on valtava Koh Samuihin verrattuna. Jos Koh Samuilla pystyi tuntemaan haivahdyksen paratiisisaaresta, niin Koh Phangan on todellinen paratiisi. Taalla ollaan oltu kaksi paivaa ja tutustuttu vasta saaren pohjoiskarkeen, silti pystyy sanomaan etta tama on fantastinen lomanvietto paikka. Varsinkin nille jotka hakevat lomaltaan leppoisaa rannalla makoilua kaukana kaikesta turismin hulinasta, rauhallinen pohjoiskarki on heille oivallinen lomanviettopaikka.
Koh Phanganilla on myos kuuluisat Full Moon Partyt, jotka ovat suunnattu nuorille festarityypeille. Siella viina virtaa ja meno on kuin Parikkalan markkinoilla. Mutta bileet ulottuvat vain pienelle osalle saaren etelakarkea, minne suurin osa saaren massaturismistakin sijoittuu. Kuitenkin suurin osa saaresta on pysynyt hyvinkin alkuperaisena ja tunnelma on rennon letkea.
Meidan hotelli on vuoren/kukkulan paalla ja me ollaan majoituttu kaksi korroksiseen mokkiin, josta on aivan henkea salpaava nakoala merelle. Rinteen alapuolella on turkoosinsininen laguuni suoraan meidan majapaikan alapuolella ja laguunin molemmin puolin kohoavat jyrkkarinteiset kukkulat useaan sataan metriin asti. Mokin ylakerrassa on mukuuhuone ja oleskelutila, seka parveke merelle pain. Alakerrassa on poreamme merinakoalalla ja alakerran parvekkeella ulkosuihku, jossa on aika huisia kayda peseytymassa noin poulen kilometrin korkeudessa meren pinnan ylapuolella.
Hotellin henkilokunta on aidosti ystavallista, ruoka maksaa 2-3 euroa per annos ja ruoka on todella hyvaa taalla Thaimaassa. Hotellilta on ilmainen kuljetus lahirannoille ja keskustaan. Elikka nain ensipuraisuna meidan hotellista ja koko Koh Phanganista voi todeta etta kyseessa on aivan loistava paikka. Viela taytyy todeta, etta ranta jolla tanaan kavimme, niin siella oli todella viehattavan nakoisia bambu- ja lautabungaloveja, joissa reppureissaajan on todennakoisesti varsin edullista majoittua.
Nyt on taas kyna sauhunnut ja aika menna nukkumaan. Palataan astialle seuraavalla kerralla!
t.Hopo :shout:
Merkinnät RSS-syötteenä
Sophia kiittaa nuolaisuista ja lahettaa takas monta rutistusta. Paiva paivalta tuntuu vaan paremmalta tama Koh Phangan.. …tama on mahdollisesti Hawaijin ohella paras lomakohde missa ollaan kayty. Tekkuja Isukille, Tuijalle ja koiruuksille ja Aipalle iso halaus. 🙂
Terveiset täältä kotoa 16 asteen pakkasesta sinne Koh Phangan paratiisisaarelle. Hienoa että analysoit paikallisten ja turistien toimia ja mukavalta kuulostaa tämän hetkinen paratiisipaikkanne avuliaine henkilökuntineen. Halaukset teille kaikille ja turvallisia lomapäiviä toivoopi Äippä, Iskä ja Koiruudet, Erityisesti Kamulta monta nuolaisua Sophia kamulle !